Viikkoja on kulunut ja uutuuden viehätys kotoilusta on rapissut pois. Päivät toistavat toisiaan ja riittämättömyyden tunne on lisääntynyt. Pinnalla on pelkoa siitä, miten monin tavoin tämä vaikuttaa ihmisten elämään tulevaisuudessa. Vuosienkin päästä. Kaikella on toki aina kultareunuksensa, onneksi kohtaaminen etänä on yksi niistä. En ole koskaan puhunut näin paljon videopuheluita ystävieni ja läheisteni kanssa. En ole koskaan keskustellut näin monen somekaverini kanssa somessa, yllättävän henkilökohtaisistakin asioista. Kiitos siis kaikista ihanista kohtaamisista ja keskusteluista. Ne ovat tämän jutun suola. Kaukanakin voi olla ihan lähellä.
Oma kuvausprojektini jatkuu lähes päivittäin. Edelleen yritän kiinnittää huomiota siihen, että tässä kaikessa arjen keskellä on myös paljon kauneutta. Miten onnekas olenkaan, kun päiviäni piristää tuo 2,5-vuotias. Voin hetkeksi aina uppoutua katsomaan maailmaa hänen kanssaan lapsen silmin. Kiitos siitä, että olet valo ja pakokeinoni kaiken tämän keskellä rakas tyttäreni.
Eräs ihana asiakkaani totesi äärettömän kauniisti, että toivottavasti hänen lapsillensa jää tästä ajasta päällimmäisenä mieleen vain tylsyys ja turhautuminen eristyksissä olemiseen. Kumpa säästyisimme kaikelta muulta.
Stay home. Be safe.
